SUKL.06

Perhonsidonta

tummaPerhonsidonta on perhokalastusharrastuksen osa-alue, joka on kuulunut Suomen Urheilukalastajain Liiton toimintaan jo 1900-luvun alkupuolella. Suomalainen sidontataito on maailman huippua – tästä on kiistattomana osoituksena maamme sitojien erinomainen menestys kansainvälisissä kilpailuissa.

Nykyään SUKL pitää tärkeänä tehtävänään erityisesti perinteisten perhojen kotimaisen sidontataidon ylläpitoa.

Perhonsidonta on monipuolinen harrastus, joka antaa mahdollisuuksia hyvin persoonalliseen lähestymistapaan. Ei pidä myöskään väheksyä sen terapeuttista ulottuvuutta. Kylmä tammikuinen ilta murheineen, raskaan työpäivän jälkeen, muuttuu huomattavasti valoisammaksi, kun istahtaa sidontatarvikkeiden ääreen ja alkaa eläytyä virran kiven kupeessa nälkäisenä odottavan mörököllin ruokavalioon.

VA-50 perhorekisteri

VA-50 -perhorekisteri perustettiin liiton entisen toiminnanjohtajan ja ehkäpä maamme tunnetuimman perhonsitojan, Veli Autin 50-vuotislahjaksi. Rekisterin tarkoituksena on tukea kotimaista sidontakulttuuria ja tallentaa suomalalaisia perhomalleja. Rekisteri jakautuu kahteen luokkaan, nimikkoperhoihin ja rekisteriperhoihin.

 

Rekisteriperhot

VA-50 -perhorekisteri perustettiin liiton entisen toiminnanjohtajan ja ehkäpä maamme tunnetuimman perhonsitojan, Veli Autin 50-vuotislahjaksi. Rekisterin tarkoituksena on tukea kotimaista sidontakulttuuria ja tallentaa suomalalaisia perhomalleja.

Nimikkoperhot

Nimikkoperhot ovat yleensä lahjaksi yksityishenkilöille tai yhteisöille sidottuja perhoja. Nimikkoperhon rekisteröintimaksu on 85 euroa. Henkilö, jolle nimikkoperho on omistettu saa muistoksi sertifikaatin, johon perho voidaan kiinnittää.

Muut suomalaiset perhot

Kajaanilainen Herman Renfors lähetti sisarensa Maria Renforsin opiskelemaan perhonsidontaa Englantiin, ilmeisesti Allcock’sin tehtaaseen Redditchiin vuonna 1875. Tästä katsotaan alkaneen suomalaisen perhonsidonnan historian. Emme tiedä lähtikö Maria mielellään, mutta hän aloitti Anna-sisarensa kanssa ammattimaisen perhonsidonnan erinomaisella menestyksellä.

Maria opetti sitten taitoaan edelleen, muun muassa Carl Anders (”Carolus”) Munsterhjelmille, jonka Ludvig-veli oli, paitsi kansainvälisesti tunnettu eräkirjailija, myös Suomen Urheilukalastajain Liiton ensimmäinen sihteeri.