Historia

SUKL – yhdeksän vuosikymmentä urheilukalastusta

Vaikka maahamme oli jo 1800-luvulla perustettu ensimmäiset yksityiset urheilukalastusseurat, syntyi koko maan kattava avoin kattojärjestö vasta itsenäisyytemme alkuvuosina.

lindbergpieni

Kirjailija Juhani Aholla oli suuri, ehkä jopa ratkaiseva vaikutus liittomme perustamiselle. Aho ihaili englantilaista kalastuskulttuuria aktiivisine järjestötoimintoineen. Hän katsoi, että maahamme olisi myös saatava kaikille oikeahenkisille urheilukalastajille avoin liitto. Jo vuonna 1916 Aho oli kysynyt Suomen Kalastuslehdessä: ”Eikö ole miestä, joka panee homman käyntiin?”

Juhani Ahoa voidaan pitää Suomen Urheilukalastajain Liiton henkisenä isähahmona.

Olojen vakiinnuttua itsenäisessä Suomessa Juhani Ahon lausuma ajatus maan urheilukalastajien yhteisestä järjestöstä heräsi jälleen. Tämä johti lopulta siihen, että Helsingin Seurahuoneella 26.11.1919 pidettiin perustava kokous, johon saapui viitisenkymmentä aatteen innoittamaa herraa.

Kokouksessa olivat Ahon ohella läsnä mm. Ludvig Munsterhjelm, J.O. Wasastjerna, F.O. Lilius, Ernst Ehrnrooth, A.V. ja Artur Lindberg sekä William Wallenius, josta tuli liiton ensimmäinen puheenjohtaja.

Perustettu liitto oli samalla myös Pohjoismaiden ensimmäinen urheilukalastajien kattojärjestö.

Uuden liiton tarkoituksena oli työskennellä kaikin tavoin urheilukalastuksen edistämiseksi Suomessa. Tavoitteena oli saada kalastuksen harrastajat myös aktiivisesti hoitamaan kalavesiään. Juhani Aho sanoi: ”Meidän on järjestettävä kalakantojen hoito niin, että jokaisesta pyrstöstä, minkä otamme, annamme kymmenen takaisin.”

Tämä Ahon esittämä ajatus on yhä Suomen Urheilukalastajain Liiton toiminnan kulmakiviä.

Nuoren liiton tavoitteena oli sopimalla kalavesien omistajien kanssa vesien käytöstä ja vuokraamalla niitä liitolle, tarjoten samalla jäsenille mahdollisuutta päästä järjestyneissä olosuhteissa kokeilemaan taitojaan ja nauttimaan luonnosta.

Tämä menettely toimikin hyvin. Liitolla oli jopa varaa valita koskivesien välillä. Vuosien varrella sopimuksia uusittiin ja katkaistiin. Liiton jäsenille avoimia koskia oli Keski-Suomen reittivesien ohella mm. Pohjois-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Liitto myös isännöi haukivesiä saaristossa.

Jäsenille tarjolla olevat kalastusmahdollisuudet houkuttelivat. Vielä vuonna 1949 liitolla oli toista tuhatta henkilöjäsentä.

Sotaa seuranneina talouskasvun vuosina liiton parhaat kosket saivat toinen toisensa jälkeen betonikahleet. Näin katosivat muun muassa Koitajoen kuulu Pamilo, Mankalan kosket, Vuolenkoski, Potmo ja Hilmonkoski. 1950-luvun aikana saivat kalastajat katkerina todeta kalapaikkojensa hävityksen ja liiton oli pakko alkaa tarkistaa toimintamuotojaan.

1960-luvulle tultaessa oli selvää, että vanha käytäntö liitosta koskivesien vuokraajana oli historiaa. Puheenjohtajana 60-luvun lopulla toiminut Paavo Karvonen kehottikin jäseniä perustamaan omia koskiporukoita, jotka sitten vuokraisivat sopivia virtavesiä harrastustaan ja hoitoaan varten.

SUKL:n rooli painottui entistä enemmän etujärjestötoimintaan sekä jäsenseurojen ja jäsenten neuvontaan. Näihin aikoihin käynnistettiin myös liiton järjestelmällinen perhokalastuskoulutus, jonka näkyvimpiä hahmoja olivat Walter Aunesluoma ja Erkki Norell.

Liitto oli kuitenkin yhä etupäässä henkilöjäsenten yhdistys. Vielä niinkin myöhään kuin 1979, jolloin SUKL täytti 60 vuotta, oli jäsenyhdistysten määrä vain yhdeksän ja henkilöjäsenmäärä noin 800.

1980-luvulla jäsenyhdistysten määrä kasvoi huomattavasti.

Vuonna 1989 järjestettiin perhokalastuksen MM-kilpailut ensimmäisen kerran Suomen kamaralla. Mittavasti uutisoitu tapahtuma herätti huomiota ja johti lisääntyvään kiinnostukseen perhokalastusta kohtaan.

1992 Suomen Urheilukalastajain Liitto palkkasi toiminnanjohtajakseen Veli Autin. Uuden toiminnanjohtajan ensimmäisenä tehtävänä oli selvittää vapakalastusta harjoittavien järjestäytymistarve maassamme. Lyhyessä ajassa syntyi kymmeniä aktiivisia perho- ja urheilukalastusseuroja.

Vuosituhannen vaihteeseen saavuttaessa Suomessa oli kolme merkittävää kalastusalan järjestöä: Suomen Kalamiesten Keskusliitto, Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto sekä Suomen Urheilukalastajain Liitto.

Pitkään jatkuneiden neuvottelujen tuloksena perustettiin 31.1.2000 Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) näiden kolmen liiton kattojärjestöksi. Vapaa-ajankalastuksen neuvontajärjestöjen yhteistyötä on ohjattu tapahtuvaksi SVK:n kautta. Tämä on myös SUKL:n merkittävin virallinen vaikutuskanava.

Vuonna 2007 Suomen Urheilukalastajain Liiton syyskokous hyväksyi sääntömuutoksen, jonka tarkoituksena on osaltaan palauttaa Suomen Urheilukalastajain Liittoa takaisin juurilleen ja alleviivata henkilöjäsenten roolia liitossa.

Tätä kirjoittaessa Suomen Urheilukalastajain Liitolla on kolmisensataa henkilöjäsentä ja kuutisenkymmentä jäsenyhdistystä.

Matti Simolan vuonna 2001 kirjoittaman historiikin Päivitti ja täydensi Anssi Uitti (joulukuussa 2008)