

Koskikalastajien kesäkausi alkaa olla tältä vuodelta ohi. Syyskuun kymmenennen päivän jälkeen koittaa taas lohen ja taimenen kuturauhoitus useimmilla virtavesillämme. Kalastajat keskittyvät kirjoloheen ja harjukseen tai suuntavat järville, lammille ja merelle.
On oikeastaan harmi, että myös monet niistä virtavesistä, joissa on vahva harjuskanta, suljetaan taimenen rauhoituksen vuoksi. Varsinkin alkusyksy lokakuulle asti on parasta harjusaikaa. Täyskielto on osittain suomalainen ilmiö. Monessa muussa maassa harjusta saa monin paikoin kalastaa myös taimenpitoisissa vesissä taimenen rauhoitusaikana. Lieneekö kyse luottamuspulasta?
En mitenkään jaksa uskoa, että syysharjusta onkivat perhokalastajat muodostaisivat mainittavampaa uhkaa kutuun valmistautuville taimenille. Tämä pienikin uhka voitaisiin helposti eliminoida lähes kokonaan paikallisin säädöksin.
On totta, että syksyllä harjusta esimerkiksi pienillä pintaperhoilla onkiva saa toisinaan sattumasaaliina myös taimenia. Nuo taimenet eivät kuitenkaan ole olleet kutemassa tai kutuun valmistautumassa. Viettiensä vallassa oleva kutukala kun tuskin numero #16 päivänkorentojäljitelmään nousee.
Onneksi kalastuslakiuudistus tulee ensi vuonna poistamaan yhden merkittävän tekijän, joka on voinut jarruttaa syysharjusten kalastuksesta kiinnostuneiden mahdollisuuksia päästä virtojen varsille. Rauhoitetut sattumataimenet on alamittaisten tavoin vastaisuudessa laskettava takaisin aina. Kukaan ei voi enää vedota siihen, että rauhoitusta nauttinut kala oli liian pahasti kiinni, se kuoli käsiin jne.
Tämä uusi säädös tukkii taas yhden porsaanreiän, jota ahneet kalastajat ovat hyödyntäneet. Toivokaamme, että tiukempi linja tässä suhteessa on osaltaan avaamassa mahdollisuuksia tunnollisille ja määräyksiä noudattaville kalastajille, vaikkapa syysharjuksen kalastuksen muodossa.
Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistuttaa, että sielläkin missä rauhoitusaikana saa kalastaa, on huomioitava kutevat kalat ja kudun jälkeen kutualueet.
Jos kahlaaminen on kalastuksen kannalta välttämätöntä, on ehdottomasti varmistettava, että liikutaan alueilla, joilla ei esiinny. Tämä tarkoittaa käytännössä kahlaamista vain muta- ja hiekkapohjilla sekä karkeassa kivikossa. Jos näkyvyys on huono ja pohjarakenne tuntematon, on parasta pysyä rannalla.
Kaunista ja kuulasta kalasyksyä!
Anssi Uitti