Tate

Rekisterinumero
VA-50-0078R

Perustiedot:

Perhon kehittäjä:
Taito Tammelin
Tyyppi:
Lohiperho
Sidoksen syntyaika:
1996
Käyttöalue:
Teno, erityisesti Levajokisuu
Kohdekala:
Lohi
Käyttöaika:
Koko kausi

Sidosohje:

Koukku:
2 haarainen 6-10 LW
Sidontalangat:
Musta
Pyrstö:
crest
Kierre:
Soikea kupari
Hela:
kupari
Perä:
Ensin punainen silkki, sitten vihreä
Runko:
Karva, 1/3 litteä helmiäinen
Kurkkku- tai kaulushäkilä:
Musta karva
Siipi:
Alla punertava rämemajava, päällä tulvaveteen sidotaan musta ja jäykkä karva, matalalle vedelle ohuempi eloisa karva.
Pää:
Musta lakka
Huomioi sidonnassa:
Rungon etuosalla olevan helmiäisen tulee näkyä siiven ja partahäkilän välistä. Heittoperhoon lyhyt siipi, latvat koukun mutkassa. Soutuperhon siipi voi olla yli pyrstön kärjenkin.

Tate-perhon syntyhistoria

Perho syntyi Tenolla olla vuonna 1965, pitkän lohettoman soutujakson päätteeksi. Vesi oli alhaalla ja lämmintä kuin linnun maito. Levahotellin rannassa lapset uivat ja pulikoivat kumiveneillaan Tenojoessa tuntitolkulla.

Kun rasiasta ei löytynyt ottiperhoa, niin ei auttanut muu, kuin ruveta tekemään sellainen. Olin kuullut, että violetti perho oli joillakin kalastajilla toiminut hyvin, mutta sen tarkempaa reseptiä minulla ei ollut käytettävissä.

Pitkään perhoja tehneenä tiesin fluorivihreän ja -punaisen perän toimineen alueen perhoissa, mutta kun en osannut päättää kumpiko toimii kyseisen rungon kanssa, laitoin perhoon molemmat peräkkäin. Kierteeksi ja helaksi kuparin, koska se on toiminut alueella useimmissa runkoväreissä. Pyrstöksi perinteinen crest. Runkoväriksi violetti ja etuosaan kolmasosa rungon pituudesta helmiäistä. Helmiäistä en ole käyttänyt usein siivessä mutta jos sitä on liikaa kala saattaa pelätä perhoa (näköhavainto Bårselvalla), nyt ajattelin kokeilla sitä vain rungossa. Häkilä mustasta karvasta. Alussiiveksi oranssi karva ja päälle musta karva rungon mittaisena. Ja sitten pyyntiin.

Ensimmäinen koeuitto tuotti useita pikkulohia ja perhosta tuli reissun pelastaja. Tapanani oli usein lähtiessä antaa Palton Oton valita rasiastani jokin perho ammattimiehen uitettavaksi ja kokeiltavaksi. Otto valitsi sinä kesänä juuri tuon perhon. Seuraavana kesänä, kun tiedustelin Otolta useita lohijalkoja pyytäneen perhon reseptiä, sain vastaukseksi: ”Siitä sinun rasian oikeasta yläkulmasta otetulla perholla ne on tullut”. Myöhemmin päivällä soutaessamme perho paljastui Tate-perhoksi, jolla nimellä sitä ruvettiin ensimmäisen kesän jälkeen kutsumaan.

Perho on toiminut yleensä alkukaudesta hyvin, mutta tänä kesänä sillä on saatu kalaa koko kesän. Viikolla 32 olin jo toista kertaa Tenolla. Pitkään sadejakson jälkeen vesi alkoi laskea ja lämmitä, jopa liiaksikin. Pientä kalaa oli runsaasti, mutta se kävi vesitilanteen vuoksi hyvin valikoivaksi ja sama tyyli tuntui vallitsevan koko Tenon alueella. Eräs soutuporukka sai kuitenkin useita pikku lohia, muiden jäädessä ilman. Tulin kyseisen porukan kanssa samaan aikaan rantaan ja sain nähdä ottiperhon, johon kaikki kalat olivat ottaneet. Sain ilokseni ilmoittautua kyseiselle soutuporukalle ottiperhon alkuperäisen mallin sitojaksi.

Toimivalle perholle löytyy aina sitojia ja niin tällekin, hyvä niin. Eräs sitoja, joka Otolta oli saanut antamani mallin, oli antanut perholle nimeksi otto. On aika antaa perholle sen alkuperäinen nimi ja olenkin juuri laittanut perhon rekisteriin ja nimennyt sen alkuperäisen nimen mukaan Tate perhoksi.

Taito Tammelin

10.8.2006 Viitasaarella